Mobira
Autoradioista taskuhalkoihin
Mobira aloittaa ajoneuvopuhelimilla
Mobira jatkoi pitkälti Saloran radiopuhelinosaston jäljillä. Aluksi mallisto perustui Saloran ajoneuvopuhelimista kehitettyihin NMT-verkon puhelimiin. Senator-, Combi– ja Quattro-puhelimet olivat 1980-luvun alun malleja, toisen sukupolven matkapuhelimia, jotka edelleen lähtökohtaisesti asennettiin autoihin.
Tuotekehityksen tavoitteeksi
käsipuhelimen toteuttaminen
Mobira kuitenkin suuntautui pian tuotekehityksessä uuteen suuntaan. 1980-luvun alussa yhtiössä todettiin, että puhelimet eivät jatkossa enää tulisi olemaan ensisijaisesti ajoneuvokäytössä. Tähän ohjasi kehitys maailmalla, ennen muuta Yhdysvalloissa, jossa oli jo ollut koekäytössä kädessä kannettava puhelin. Mobirassa asetettiin tavoitteeksi kehittää henkilökohtainen kannettava puhelinmalli. Samaan aikaan komponenttien ja akkujen koon pienentyminen edesauttoivat päämäärän saavuttamista.
Uuden sukupolven mallit
Talkman ja Cityman
Vuosina 1984–1985 valmistuivat Mobira Talkman sekä myös Cityman-puhelimen ensimmäinen versio. Talkman ja erityisesti Cityman merkitsivät siirtymistä kolmannen sukupolven kädessä kannettaviin matkapuhelimiin. Ne ja niistä tehdyt eri versiot olivat Mobiran tärkeimmät tuotteet 1980-luvun jälkipuoliskolla. Telehallinnollisista syistä johtuen Cityman-puhelimen varhaisinta mallia myytiin aluksi rajatusti Islannissa ja Kaakkois-Aasiassa. Vuosien 1986–1987 aikana Cityman (NMT 900 –malli) tuli laajemmin markkinoille.
Myöhempien kännyköiden tapaan Mobiran Cityman-puhelimessa kuuluivat näppäinäänet ja näytöllä näkyivät sekä akun varaustila että kentän voimakkuus.
Kehitystyön haasteena
järjestelmien viidakko
Matkapuhelimien tuotekehitystä jouduttiin 1980-luvulla tekemään useiden analogisten matkapuhelinjärjestelmien ehdoilla. Maailmalla oli käytössä kaikkiaan seitsemän eri järjestelmästandardia. Niitä varten Mobira organisoi Pohjoismaiden, Euroopan ja Pohjois-Amerikan divisioonat, joissa puhelimista tehtiin eri versiot eri järjestelmiin.
Kohti GSM:n ja Nokia-puhelimien aikaa
Matkapuhelinjärjestelmien teknologista käännettä digitaaliseen GSM-standardiin valmisteltiin 1980-luvulta lähtien. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla myös Nokia-Mobiran tuotekehityksessä käynnistettiin GSM-verkkojärjestelmän ja GSM-puhelimen suunnittelu. Lisäksi Nokia-yhtymä liittyi mukaan eurooppalaiseen GSM-konsortioon yhdessä Alcatelin ja AEG:n kanssa. Vuonna 1988 tuotteiston brändissä siirryttiin uuteen aikaan, kun puhelimien markkinointinimeksi vaihdettiin Nokia.
Tuotantokuvia Mobiran Salon tehtaasta 1980-luvulta.
