Omistuskamppailuja ja valtataisteluja
Saloran ja Mobiran taustalla käydään 1980-luvulla omistuskamppailua yhtymätasoilla sekä valtataisteluja liiketoiminnan painopisteistä ja suuntaviivoista yhtymien sisäisesti.
Mobira ja Salora päätyvät Nokian omistukseen
Saloran omistusjärjestelyt ja Mobiran perustaminen 1970-luvun lopulla rauhoittavat asetelmia lopulta vain hetkeksi. Salolaisyhtiöihin kohdistuu intressejä, jotka aiheuttavat kuplintaa sekä Nokian sisäpiireissä että Hollming-yhtymän ja Nokia-yhtymän väleissä. Hollming ja Nokia päätyvät 1980-luvun kuluessa jännitteiseen suhteeseen Saloran ja Mobiran omistamisessa ja johtamisessa.
Vielä 1980-luvun alussa omistusasetelmaa ratkotaan yhteistyön hengessä. Hollming myöntyy luopumaan matkapuhelinliiketoiminnasta ja myymään Mobiran Salora-osuutensa Nokialle. Näin vuonna 1982 Mobiran omistus siirtyy kokonaan Nokialle.
Yhteistyökuvioon kytkeytyy myös Saloran omistusjärjestely. Saadakseen Mobiran omistukseensa Nokia-yhtymä sitoutuu samalla ostamaan viidenneksen vähemmistöosuuden Salorasta. Omistusjärjestelyjen jatkona jo vuoden 1983 lopussa Nokiasta tulee Saloran enemmistöosakas, joka kytkeytyy Nokian Luxor-kauppaan. Tämä televisioliiketoimintaan ja puhtaasti kulutuselektroniikan sektorille lähteminen herättää ristiriitoja myös Nokian sisällä.
Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Hollmingin ja Nokian välit Saloran omistamisessa kärjistyvät. Vuoden 1986 yhtiökokouksessa Saloran hallitukseen valitaan vain Nokian edustajia. Hollming arvostelee Nokian toimintaa omistajana ja ulkomaisten televisiotehtaiden hankintoja Saksasta ja Ranskasta. Parin vuoden juridisen kamppailun jälkeen Hollming luopuu Salorasta. Mobiran matkapuhelimien lisäksi nyt myös Salora tv-liiketoimineen on kokonaan Nokia-yhtymän omistuksessa.
Nokiassa taistellaan liiketoiminnan suuntaviivoista
Nokia-yhtymän omistuksen laajentuminen heijastuu myös Saloraan ja Mobiraan. Nokian piirissä Salora ja Mobira ovat kiinnostavia yhtiöitä. Niillä on kulutuselektroniikan markkinoiden osaamista, jota Nokialla itsellään ei juurikaan ole. Nokian etsiessä uutta suuntaa, Saloon kumuloitunut osaaminen näyttäytyy hyödylliseltä Nokian uudistumisen näkökulmasta.
Toisaalta Nokian sisällä on 1980-luvun aikana kasvavasti ristivetoa liiketoiminnan painopisteistä ja suunnasta. Kysymys yhtymän monialaisuudesta tai keskittymisestä jollekin toimialalle nousee esille. Lisäksi kiistellään, onko elektroniikkasektori ja juuri kulutuselektroniikka oikea suunta.
Vuosikymmenen loppua kohden Nokian sisällä kamppailu elektroniikkaliiketoiminnan suunnasta polarisoituu. Yhtäällä tv-teknologiaan panostaminen ja eurooppalaisen tv-imperiumin rakentaminen sekä toisaalla näkymät telekommunikaation ja matkapuhelimien mahdollisuuksista taistelevat vastakkain. Tämä tempoileva kamppailu ohjaa merkittävällä tavalla Saloran ja Mobiran 1980-lukua.
Nokian ylimmässä johdossa Timo H.A. Koski ja Antti Lagerroos pääsevät vaikutusvaltaiseen asemaan pääjohtaja Kari Kairamon suuntaan. Koski ja Lagerroos näkevät kulutuselektroniikassa ja erityisesti televisioliiketoiminnassa informaatioteknologian tulevaisuuden. Nokia ostaa nopeaan tahtiin tv-tehtaita Euroopassa ja rakentaa liiketoiminnan keskittämistä Salora-Luxor -yksikön ympärille. 1980-luvun lopulla tv-liiketoiminnan kasvattaminen osoittautuu kuitenkin virheeksi. Euroopan-tehtaat paljastuvat kannattamattomiksi ja kulutuselektroniikkasektorin ongelmien seurauksena Nokia ajautuu kriisiin.
Kamppailu Mobiran tulevaisuudesta
Nokia-yhtymän kehitys 1980-luvun loppua kohden on nopeiden ja osin sekavien käänteiden aikaa. Sumentuneisiin näkymiin tuo selkeyttä matkapuhelinliiketoiminnassa nähtävissä olevat mahdollisuudet. Mobiran ja matkapuhelinliiketoiminnan tulevaisuudesta käydäänkin kiihtyvää keskustelua 1980-luvun puolivälin jälkeen.
Mobira toimii pitkään Jorma U. Niemisen ja muun salolaisjohdon hyvin vapaissa käsissä. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Nokian yhtymäjohto kuitenkin tiukentaa otettaan. Sen seurauksena yhtymäjohdon ja salolaisjohdon välille kehittyy kiista Mobiran tulevaisuudesta.
Salossa nähdään, että Mobiran toimintaa tulee jatkaa paljolti alkuperäisten ajatusten mukaisesti. Saloon pohjaavaa johtoa, organisaatiota ja orgaanisen kasvun ideaa ei pidä olennaisesti muuttaa. Nokian yhtymäjohto näkee tilanteen toisin: Nokia-Mobira tulee saada tiukemmin yhtymäjohdon hallintaan, ja sen liiketoimintaa pitää kasvattaa ripeämmin.
Jo vuosikymmenen puolivälissä kylvettiin eripuran siemen: Nokian yhtymäjohto vie Mobiran Yhdysvaltojen markkinoille vastoin toimitusjohtaja Niemisen näkemystä. Parisen vuotta myöhemmin kiista kärjistyy. Nokia linjaa, että Mobiran liiketoiminta jaetaan kahteen eri yhtiöön: järjestelmät ja verkot siirretään uuteen perustettavaan verkkoyhtiöön, puhelimien suunnittelu ja valmistus puolestaan jatkuisi omassa yhtiössään. Samalla Jorma U. Nieminen määrättiin pois operatiivisesta toiminnasta ja nimitettiin Nokian hallitukseen.
Nokia-Mobiran toimiva johto Salossa ei hyväksynyt suunnitelmia. Kun niiden muuttaminen osoittautui mahdottomaksi, Jorma U. Nieminen irtisanoutui toimitusjohtajan tehtävästä vuoden 1987 lopulla. Hänen lisäkseen yhtiön operatiivisesta johdosta lähti pois muutamia muitakin. Pian tämän jatkoksi Nieminen perusti Saloon uuden matkapuhelinyhtiön Benefonin.
Näiden käänteiden yhteydessä Nokia toteuttaa matkapuhelinliiketoiminnan uudet järjestelyt. Nokia-Mobiran verkkoliiketoiminta eriytetään Nokia Cellular Systems-yksiköksi. Jäljelle jäänyt Nokia-Mobira keskittyi jatkossa matkapuhelimien suunnitteluun ja valmistukseen.