Salora siirtyy puolijohde-
teknologiaan
Sota-aika oli useista syistä johtuen välikausi kaupallisen radiotoiminnan kehittämisessä. Lähimmät sotien jälkeiset vuodet olivat nekin edelleen vaikeaa aikaa. Teknologisen kehityksen sijaan kamppailtiin tarvike- ja osapulan kanssa.
Tilanne alkoi muuttua 1940-luvun lopulta lähtien, kun tarvittavien radio-osien saatavuus säännöstelystä huolimatta hieman parani. Yhtiö painotti aikaisempaa voimakkaammin tuotekehitystä ja insinööriosaamista. Jo vuonna 1950 Saloran radiomallisto palkittiin kultamitalilla Helsingin Suurmessuilla vastaanottimien teknisen suunnittelun ja ulkoasujen ansioista.
Salora keskittyi tästä lähtien niin kutsuttujen yleisradiovastaanottimien ja ula-tekniikan kehittämiseen. Vastaanottimet varustettiin muun muassa yhtiön itse kehittämällä vauhtipyörävirityksellä. Tämä tarkoitti sitä, että asteikkonaruihin lisättiin vauhtipyörä, jonka avulla asemien viritys saatiin miellyttävämmäksi. Lisäksi ula-vastaanotossa vakaan taajuuden kehittäminen oli merkittävä hanke.
Keskeiseksi 1950-luvun teemaksi muodostui puolijohteiden kasvava käyttö ja radiovastaanottimien transistorointi. Teknologinen kumppanuus mannereurooppalaisten yhtiöiden kuten Philipsin ja Telefunkenin kanssa tutustutti saloralaiset insinöörit aikansa viimeisimpiin teknisiin uutuuksiin. Puolijohdeteknologiasta saadun opin lisäksi länsimaisten yhtiöiden kautta Salora sai myös käyttöönsä kipeästi kaivattuja puolijohdekomponentteja. Kansainväliset yhteydet tukivat merkittävällä tavalla Saloran omaa osaamista ja ”teknologialoikkaa” puolijohdetekniikan käyttöön ensin radioissa ja myöhemmin televisioissa.
Radioiden mainoksia ja esitteitä 1950-luvulta.